Mei Wu

Erittäin kaunis ja jäntevä tappokone, jonka luottamusta on vaikea saavuttaa

Description:

Mei Wu

Aspektit:

“Kuiskaavat varjot” assassiinikillan jäsen
Pelottava aura
Merkatulla päällä ei ole ihmisarvoa
Hirmuisen ketterä akrobaatti
Vuorien lapsi

Ominaisuudet ja taidot:

Keho: 6 Rohkeus: 10 5d:
Oveluus: 9 Sisu: 7 4d: Akrobatia
Persoona: 8 Viisaus: 5 3d: Hiiviskely Tähtäys
Energia: 3 2d: Tappelu Murto Resurssit Luonto
Reaktiot: 5 KTM 3 1d: Päättely Käsityöt Ratsastus Kontaktit

1 taitopiste käyttämättä.

Stuntit: (Refresh: 3)

Ninja Vanish Kerran kohtauksessa Mei pystyy piiloutumaan kuin tyhjään käyttäen erikoistekniikoita. Mein hahmo saa aspektin “Piilossa” ja siihen kaksi ilmaista käyttöä.
Hardcore Parkour +2 Voimistelu-heittoihin kun Mei juoksee alueella jossa paljon esteitä.
The weight of reputation Mei voi käyttää “varjojen” mainetta hyväkseen jos hän yrittää pelottelemalla luoda valtteja. Mei käyttää siis Kontaktejaan Provosoinnin sijaan näissä heitoissa.

Ekstrat

Kaksi tikaria ja lyhyt miekka
Carving knife
Pussillinen “Coin of Death” kolikoita
Kasa Luigin papereita
Pelikortit (Arvo 1)

Bio:


Mei syntyi 27 vuotta sitten yksinkertaiseen Chiralaiseen perheeseen. Perhe asui vuoriston kupeessa, ja viljelivät maata pienellä tilallaan. Mei oli perheen viides lapsi, joten hänelle ei juurikaan riittänyt huomiota, varsinkin kun kaikki vanhemmat sisarukset olivat poikia, jotka pystyivät paremmin auttamaan tilan töissä.

Hyvin pian kävelemään opittuaan, Mei alkoi kulkemaan tilan lähistöllä ja tutustumaan eläimiin, koska perheeltä ei huomiota saanut. Mitä vanhemmaksi Mei varttui, sitä kauemmaksi hän vuoren rinteillä ja metsissä vaelsi. hän oppi ansastamaan ja pärjäämään omillaan. Jo kymmenen vanhana Meitä harvoin näkyi pöydässä päivällisaikaan, eikä perhe ollut tästä kovin pahoillaan. He paheksuivat hieman Mein poissaoloa työaikoina, tytöllähän oli selvästi joku asenneongelma, kun ei perhettään auttanut. Koska Mei ei kuitenkaan myöskään ottanut perheeltä mitään, hänen annettiin olla.

Parissa vuodessa kodista tuli Meille vain paikka, jossa käydään velvollisuuden tunnosta, ja aika harvoin sittenkään. Kerran kuukauden vaelluksen jälkeen kotiin palatessaan Mei näki jo kaukaa nousevan savupatsaan, ja tiesi että jokin oli vialla. Mein koti oli kunnossa, mutta pieni kylä lähettyvillä oli ryöstetty ja poltettu. Mein perhe auttoi monia kyläläisiä tarjoamalla näille kattoa pään päälle ja auttamalla uudelleenrakennuksessa. Silloin Mei päätti ettei hän voinut enää asua kotonaan. Kylässä kyllä tiedettiin “Wun perheen vastuuttomasta tyttärestä”, mutta hänestä ei puhuttu, koska häntä ei näkynyt koskaan. Hän ei voisi jäädä kotiin ja pilata perheensä mainetta. Mein isä oli erittäin ylpeä mies, ja vaali mainettaan ahkerana ja rehtinä perheen päänä, jos tarina tyttärestä jota hän ei saa pidettyä kurissa leviäisi, Mein seikkailun päivät olisivat ohi. Mei jätti viimeisimmän reissunsa saaliin kotinsa pöydälle ja hyvästeli äitinsä.

Vuorten toisella puolella oli kuulemma suurempi kaupunki, mutta vaikka Mei oli vaellellut paljon, hän ei ollu koskaan vielä ylittänyt vuoria. Jo 14-vuotiaana Mei siis jätti kotinsa ja heitti itsensä maailman kylmään syleilyyn. Vuorten ylitys ei ollut helppoa, mutta Mei osasi kulkea luonnossa, ja löytää ravintoa sieltä, joten muutaman viikon kuluttua Mei näkikin edessäään valtavan kaupungin ja sen parin metrin korkuisen paaluaidoituksen. Mei ei ollut koskaan nähnyt niin suurta kaupunkia ja ajatteli sen olevan varmasti pääkaupunki. Kyseessä oli todellisuudessa vain parin tuhannen asukkaan kauppala, mutta Meille se oli ensimmäinen asken sivistykseen. Siellä hän sai vastaansa tuntemattomien välinpitämättömyyden ja ihmisten kylmyyden. Ketään ei omien kiireidensä keskellä kiinnostanut pienen tytön ongelmat.

Hyvin pian Mei jatkoi matkaansa, koska kauppalalla ei ollut mitään tarjottavaa hänelle. Suunnan Mei valitsi sen perusteella minne johtaa kaikkein pienin tie, ja lähtikin kauppalasta matkustamaan pientä metsäpolkua pitkin vuoren rinteen myötäisesti. Parin päivän rauhallisen kulkemisen ja metsästämisen jälkeen hän tuli pienelle mutta tukevalle portille, jonka takaa kuului huutoja ja tappelun ääniä. Mei oli ihmeissään, mutta uteliaisuus vei voiton. Hän kiipesi pienen muurin päälle ja jäi katsomaan näkymää. Mein edessä oli avoin piha, jossa oli parisen kymmentä noin hänen ikäistään tyttöä ja poikaa selkeästi harjoittelemassa kaksintaistelua.

Mei oli ehtinyt istua muurilla katselemassa näkyä noin tunnin, kun häneltä yht’äkkiä kysyttiin hänen vierestään että nauttiiko hän näkemästään. Mei säikähti kun hän huomasi että hänen vieressään istui aikuinen mies, eikä Mei ollut huomannut milloin mies oli siihen tullut. Säikähdyksen takia Mei putosi selälleen murin ulkopuolelle. Tuntematon mies tuli auttamaan häntä hyvin ystävällisesti ylös ja kutsui hänet sisään. Mei nautti miehen kanssa teetä ja pientä syötävää. Mies kysyi Meiltä kuinka kauan hän oli muurilla istunut katsomassa, ja kertoi olevansa varsin yllättynyt että hän oli päässyt edes muurien lähelle huomaamatta. Mei kertoi vain kulkeneensa metsässä ja saalisaneensa, kunnes tuli portille ja jäi katselamaan.

Mein eläimellisyys ja luonnollinen lahjakkuus äänettä liikkumiseen teki mieheen vaikutuksen, ja hän pyysikin Meitä jäämään ja oppimaan mitä heillä on opetettavana. Mies kertoi Meille että heitä kutsutaan “Kuiskaaviksi Varjoiksi” ja että he ovat yksi Chiran varteenotettavimmista killoista. Mei jäi ja oppi. Hän oli jo tullessaan samalla tasolla akrobatiassa kuin monet muut, jotka olivat jo pitkään olleet killan koulussa. Myös jousta hän osasi jo käyttää varsin taitavasti, koska oli metsästänyt jousella jo useamman vuoden ajan. Lähitaistelu tuotti hänelle vaikeuksia, mutta kärsivällisen harjoittelun tuloksena hän oppi myös sen varsin nopeasti.

Kuiskaavien Varjojen koulutuksessa Mei tunsi ensimmäistä kertaa että hänen ympärillään olevat ihmiset olivat samanlaisia kuin hän, ja että häntä ymmärrettiin. Tämä oli se mitä hän oli elämältään odottanut. Näitä ihmisiä hän kunnioitti. Mei vietti koulutuksessa useamman vuoden, ja eräänä päivänä Mies tuli kysymään häneltä halusiko hän oppia vielä paremmaksi, tuolloin Mei oli 20-vuotias. Hänet lähetettiin Kuiskaavien Varjojen pääkouluun, jonne vain kaikkein pisimmälle opinnoissaan päässeet lähetettiin.

Mei opiskeli pääkoululla vielä 5 vuotta ja hioi taitojaan. Tuolloin 25-vuotiaana hänelle annettiin hänen ensimmäinen tehtävä. hän oli viettäny killan koulutuksessa jo hieman yli 10 vuotta, eikä hän ollut koskaan saanut semmoista arvostusta missään muualla kuin killassa. Killan ulkopuolisilla ihmisillä ei ollut hänelle minkäänlaista merkitystä. Mei oli jo pitkään tiennyt mitä varten heitä koulutettiin, ja tiesi että hänenkin täytyisi vielä joku päivä asettaa killan raha jonkun otsalle. Nyt kun se päivä tuli hän tunsi olevansa valmis. Hän oli opiskellut taistelemaan läheltä ja kaukaa, hän oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, eikä vain omaa kieltään, vaan myös goretangia, hän oli yksi harvoista jotka olivat myös opiskelleen killan salaisia taitoja, joiden ansiosta killan nimi olikin niin tunnettu. hän tiesi ettei hän voisi epäonnistua. Hän oli valmis.

Mein ensimmäinen tehtävä oli menestys, se meni täydellisesti. Tehtävän jälkeen Mei valmistui Kuiskaavien Varjojen koulusta, ja hänet lähetettiin mantereelle Mederraan, siellä hänen tulisi oppia mantereen tapoja, luoda kontakteja ja oppia tuntemaan jokainen katto ja katu, kunnes hän saisi uuden tehtävän. Kaksi vuotta Mei vietti Mederrassa, ja teki juuri sitä mitä oli käsketty. Vain kahdessa vuodessa Meillä oli todella kattava kontaktiverkko Mederrassa, kukana maininnan arvoinen ei liikkunut kaupungilla Mein tietämättä. Hän tunsi jokaisen katon ja jokaisen pakoreitin, hän tunti olevansa kuin kotonaan, kun tiesi ettei häntä voisi estää täällä mikään.

Viimein Mei sai uuden tehtävän, se veikin Mein tiukasti vartioidulle aatelisten alueelle, ja kohteena oli erittäin arvostettu mies, Luigi, joka asui aivan linnan vieressä. Sen lisäksi että miehestä piti päästä eroon, hänen työnsä piti ottaa mukaan, ja toimittaa tehtävän tilanneelle henkilölle, joka oli taas jokin aatelinen kauempaa pohjoisesta. Mei oli valmistellut itselleen kyydin keikan jälkeen, jolla hän pääsisi suorinta tietä toimittamaan paperit. Kyyti odottikin lähes lähtövalmiina Mederran satamassa. Pian tuuli jo tarttuikin Sinisen Helmen purjeisiin ja hieman juopunut kapteeni miehistöineen veivät häntä kohti tehtävänsä loppuunsaattamista. Matkassa oli myös eräs aatelinen, jonka sukunimi saattoi olla vain yhteensattumaa, mutta Mei ei uskonut sattumaan. tehtävän tilannut aatelinen nimittäin oli myös le’Leclerck.

Mei Wu

Sinisen helmen meri PuuperttiRuma Brujah